Mistä aloittaisi? Vaikkapa väreistä. En ole KOSKAAN pitänyt keltaisesta. Enkä erityisemmin punaisestakaan. Ja väriyhdistelmänä ne minusta ovat olleet aina kamalat. Samoin kuin esim. keltainen ja musta. Yök, yök ja yök! Siispä tehdään kelta-puna-mustat sukat. Luonnollisesti. En ole myöskään KOSKAAN pitänyt pihlajakarkeista (vai kettukarkeista). Yök, yök ja yök! Siispä neulotaan sukat, joissa tämä karamelli sitten on pääaihe. Of course! Ja minä rrrrakastan näitä sukkia. Köh. Enkä osaa selittää miksi. Viharakkaussuhdekko tässä jyllää, en tiedä, mutta näistä pidän :/ Näin mallin kodin kuvalehdessä ja vähän muokaten sitten neuloin nämä seiskaveikasta. Hidastahan se taas oli; nämä kirjoneuleet kun eivät ole oikein meikäläisen heiniä..monta lankaa kun juoksee sormien välissä, se ahdistaa. Ja jatkuvasti pitää vielä tarkkailla, etteihän lanka kiristä mistään. Oppiikohan sitä koskaan neulomaan monella langalla siten, että se ei tuota tuskaa ja harmaita hiuksia? Epäilen vahvasti. Onnistuin sitten myös katkomaan yhden bambuisen neulepuikonkin tässä tohinassa, mutta onneksi oli toiset samankokoiset puikot olemassa, jottei matkanteko sitten siihen ihan tyssännyt. Mutta harmitti se kuitenkin :/
- Malli: Kettu-sukat
- Lanka: 7-veljestä (keltainen, punainen, musta ja valkoinen), keltaista n. 120g, punaista n. 100 ja mustaa ja valkoista vain hiukkasen
- Puikot 31/2
Aivan mahtavan ihanat sukat!! Upea väriyhdistelmä! Minäkin tein nuo kettusukat, mutta toisilla väreillä; raitaa ja oranssia. Ihana malli!
VastaaPoistaKiitos kovasti! Ilmeisesti teit sillä tavoin, kuin tuossa ohjeessa on? Sekin yhdistelmä oli kyllä vallan mainio :) Halusin vain tehdä näistä mahdollisimman yhteneväiset karkkipaperin kanssa.
VastaaPoistaInhoan kettukarkkeja - pappa tarjosi niitä 60-luvulla sairaalassa ja yhdistän karkkeihin vieläkin Porin kaupunginsairaalan hajun.
VastaaPoistaInhoan yhdistelmää - punainen-keltainen, keltainen-musta ja punainen-musta. Kuten sinäkin.
Rakastan näitä sukkia - aivan ihanat, siis toooooooosi ihanat.
Tinsku-ystäväiseni, olet aivan pro!
Kiitos, Aikku, olet tosi kiltti :) Ymmärrän täysin nuo negatiiviset muistot näihin karkkeihin - ei varmasti paljon nappaa :/ Minusta nämä karkit lähinnä maistuvat sokerilta - rouskuvat suussakin kuin sokeri :O Mutta jokin ihme näissä sukissa viehättää...ehkä joku nostalgia?
VastaaPoistaKyllä se on nostalgia ja tuo kansallisromanttistyylinen kettukuosi.
PoistaNäin se on nähtävä :)
VastaaPoistaInnostuin itsekin vähän postaamaan:
Poistahttp://valostavarjoon.blogspot.fi/2012/11/sukkia-ja-nikkarointia.html
No, kylläpä siellä ollaan taas laitettu tuulemaan :)
VastaaPoistaUpeat sukat! Ei turhaan sijoittut kilpailussa tämä ohje.
VastaaPoistaOlipas ihanat! Nuo värit eikä karkit ole minunkaan suosikkeja, mutta jotenkin ne silti miellyttää silmää ihan valtavasti noissa sukissa ;)
VastaaPoistaKiitos Kardemumma ja Minky! Jotain kummallista/nostalgista viehätystä näissä on, joten ei muuta kuin puikot heilumaan.
VastaaPoistaVaude, vähänkö päheet!!! Mä on aina tykänny kettukarkeista. Noi sukat on niin hienot, että en vois vaikka syödä!!!! =o)
VastaaPoistaKiitos, Hurja-Hanna ;)
VastaaPoistaKettukarkit on hyviä ja noi sukat on makeat :) Värit ja kuviot on just jetsulleen mun makuun!
VastaaPoistaMeke, meillä olisi nyt pussillinen näitä kettukarkkeja syömättä - pitänee lähettää sinulle makiaisiksi :)
VastaaPoistaMun blogissa on muuten sulle jotain ; ) ja kiitos ideasta ...
PoistaLoistavat! Kettukarkit on ihania, niistä tulee mummola mieleen, siun sukat on kuitenkin ihanan modernit.
VastaaPoistaKiitos Päivikki! Uskon, että aikas monella tulee juuri mummola näistä kettukarkeista mieleen - niin minullakin :)
VastaaPoistaNämä ovat niin mainiot!
VastaaPoistaKiitos Mollie :)
VastaaPoistaMahtavan hienot sukat!!! Väriyhdistelmä on munkin mielestä ajatuksena aika hurja, mutta jostain kumman syystä toimii älyttömän hyvin noissa sukissa. Ehkä se on se kettukarkin maku, mikä noista tulee mieleen ;)
VastaaPoistaKiitos, Marilla :) Näin se vain tässä tapauksessa meni - eli väriyhdistelmä toimi, vaikka ajatuksen tasolla lähinnä itkettää ;)
VastaaPoistaAivan täydellisen ihanat!!!
VastaaPoistaKiitoksia, Sufferiina, kilteistä sanoista :)
VastaaPoistaOn pakko tehdä nyt toinenkin kommentti. :)
VastaaPoistaOlen käynyt kahtena peräkkäisenä päivänä ihailemassa sukkiasi. En ollut innostunut tuosta alkuperäisestä ohjeesta, erityisesti sen värityksen takia. En alkuun edes tajunnut, että kyse on samoista sukista. Olen lankalakossa, mutta lakkoa on nyt pakko joustaa näiden sukkien takia. Vaikka seiskaveikkaa onkin varastossa, niin ei näitä. Ei ole lempivärejäni. Ja kaiken huippu on se, että näin jo untakin näistä sukista. :D Kun muistaisin, mitä unessa tapahtui. :D
Ihana kommentti, Mollie :D Ehkä sitä lankalakkoa voi sen verran kiertää, että hankit seiskaveikkaa kerät ja teet kettusukat. Ja kyllä niille jämälangoille sitten joskus löytyy jokin kohde, aikanaan! Ei sinulla loppujen lopuksi ole vaihtoehtoa - jos kerta uniinkin sukat tulevat, on ne vain nyt tehtävä :D
VastaaPoistaMä niin tykkään näistä sun sukista! Tekis mieli neuloa itselle samanmoiset :)
VastaaPoistaKiitos kovasti, Andra :) Tälläiset kommentit kyllä lämmittävät mieltä :) Ja ei muuta kuin tekemään samanlaiset, sehän näissä blogeissa onkin ideana, että voi toisia inspiroida!
VastaaPoistaIhanuudet!!!Kettukarkeista tulee lapsuus mieleen. Ihailin jo Meken ketturiipusta tuossa aiemmin, uuuh! ♥
VastaaPoistaKiitos, Eila :) Minusta myös Meke oli saanut hyvin vangittua ketun olemuksen koruun!
VastaaPoistaWau mitkä sukat :)
VastaaPoistaTattista, kaima :)
VastaaPoistaTeen nyt ihan normimittaisia kettusukkia, mutta seuraavat olisi pohjemittaiset... miten kaventaa niin, ettei ketturivistö ihan kauheasti kärsi, kas siinä pulma. :/
VastaaPoistaPikkusenko komiat! Pakko kokeilla joskus kun saa nuo ..öh.. aika monet keskeneräiset loppuun! IHANAT!
VastaaPoista