Pakkomielle... se se oli, kun näin netissä nämä vanttuut. Siihen jäi neulepuseron teko... ei siinä auttanut muu kuin lähteä langanjämiä penkomaan (ja kello oli varmaan kello kuusi aamulla, kun istuin vaatehuoneen lattialla lankakeriä tutkiskellen). Löytyi seiskaveikkaa ja siltä istumalta piti näitä ryhtyä vääntämään. Luin Ravelrystä kertomuksia, että monet kokivat että ohjeen mukaan tehdyt vanttuut olivat liian suuret (3,5 tai 4 puikot ja juurikin seiskaveikka lankana). Arvasin heti, että minun täytyy toteuttamaan näitä todella pienillä puikoilla, koska käteni ovat pienet. Parin kokeilun jälkeen päädyin sitten 2,25 puikkoihin. Todella tiiviit ja lämpimät vanttuut siis seurauksena ja juuri sopivat minun käteeni. Niin ja se pakkomielle iski tämän kuvion vuoksi - aivan ihastuttava malli :)
Mutta muuten tämä kirjoneuleen tekeminen on edelleen minulle melkoista tuskaa. Koko ajan täytyy olla tarkkana kerrosten kanssa ja samalla pitää seurata, että eihän lanka lähde liian tiukalle kiertymään. Harjoituksen puutettahan se tietysti on, mutta onhan se melkoisen tuskaisan näköistä tämä minun kirjoneuleen neulominen, kun kieli ulkona tiiraan rivejä ja ähisen :D Ehkäpä neuleen neulominen tuntuu jälleen melko vapauttavalta tämän projektin jälkeen (ellei sitten iske jälleen joku uusi pakkomielle :/).
Malli: Maatuskat (Ravelry)
Lanka: Novita, Seitsemän veljestä (jämälankoja)
Puikot: 2,25