torstai 15. marraskuuta 2012

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista

Mistä aloittaisi? Vaikkapa väreistä. En ole KOSKAAN pitänyt keltaisesta. Enkä erityisemmin punaisestakaan. Ja väriyhdistelmänä ne minusta ovat olleet aina kamalat. Samoin kuin esim. keltainen ja musta. Yök, yök ja yök! Siispä tehdään kelta-puna-mustat sukat. Luonnollisesti. En ole myöskään KOSKAAN pitänyt pihlajakarkeista (vai kettukarkeista). Yök, yök ja yök! Siispä neulotaan sukat, joissa tämä karamelli sitten on pääaihe. Of course! Ja minä rrrrakastan näitä sukkia. Köh. Enkä osaa selittää miksi. Viharakkaussuhdekko tässä jyllää, en tiedä, mutta näistä pidän :/ Näin mallin kodin kuvalehdessä ja vähän muokaten sitten neuloin nämä seiskaveikasta. Hidastahan se taas oli; nämä kirjoneuleet kun eivät ole oikein meikäläisen heiniä..monta lankaa kun juoksee sormien välissä, se ahdistaa. Ja jatkuvasti pitää vielä tarkkailla, etteihän lanka kiristä mistään. Oppiikohan sitä koskaan neulomaan monella langalla siten, että se ei tuota tuskaa ja harmaita hiuksia? Epäilen vahvasti. Onnistuin sitten myös katkomaan yhden bambuisen neulepuikonkin tässä tohinassa, mutta onneksi oli toiset samankokoiset puikot olemassa, jottei matkanteko sitten siihen ihan tyssännyt. Mutta harmitti se kuitenkin :/






  • Malli: Kettu-sukat
  • Lanka: 7-veljestä (keltainen, punainen, musta ja valkoinen), keltaista n. 120g, punaista n. 100 ja mustaa ja valkoista vain hiukkasen
  • Puikot 31/2

34 kommenttia:

  1. Aivan mahtavan ihanat sukat!! Upea väriyhdistelmä! Minäkin tein nuo kettusukat, mutta toisilla väreillä; raitaa ja oranssia. Ihana malli!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti! Ilmeisesti teit sillä tavoin, kuin tuossa ohjeessa on? Sekin yhdistelmä oli kyllä vallan mainio :) Halusin vain tehdä näistä mahdollisimman yhteneväiset karkkipaperin kanssa.

    VastaaPoista
  3. Inhoan kettukarkkeja - pappa tarjosi niitä 60-luvulla sairaalassa ja yhdistän karkkeihin vieläkin Porin kaupunginsairaalan hajun.

    Inhoan yhdistelmää - punainen-keltainen, keltainen-musta ja punainen-musta. Kuten sinäkin.

    Rakastan näitä sukkia - aivan ihanat, siis toooooooosi ihanat.

    Tinsku-ystäväiseni, olet aivan pro!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Aikku, olet tosi kiltti :) Ymmärrän täysin nuo negatiiviset muistot näihin karkkeihin - ei varmasti paljon nappaa :/ Minusta nämä karkit lähinnä maistuvat sokerilta - rouskuvat suussakin kuin sokeri :O Mutta jokin ihme näissä sukissa viehättää...ehkä joku nostalgia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on nostalgia ja tuo kansallisromanttistyylinen kettukuosi.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Innostuin itsekin vähän postaamaan:

      http://valostavarjoon.blogspot.fi/2012/11/sukkia-ja-nikkarointia.html

      Poista
  6. No, kylläpä siellä ollaan taas laitettu tuulemaan :)

    VastaaPoista
  7. Upeat sukat! Ei turhaan sijoittut kilpailussa tämä ohje.

    VastaaPoista
  8. Olipas ihanat! Nuo värit eikä karkit ole minunkaan suosikkeja, mutta jotenkin ne silti miellyttää silmää ihan valtavasti noissa sukissa ;)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Kardemumma ja Minky! Jotain kummallista/nostalgista viehätystä näissä on, joten ei muuta kuin puikot heilumaan.

    VastaaPoista
  10. Vaude, vähänkö päheet!!! Mä on aina tykänny kettukarkeista. Noi sukat on niin hienot, että en vois vaikka syödä!!!! =o)

    VastaaPoista
  11. Kettukarkit on hyviä ja noi sukat on makeat :) Värit ja kuviot on just jetsulleen mun makuun!

    VastaaPoista
  12. Meke, meillä olisi nyt pussillinen näitä kettukarkkeja syömättä - pitänee lähettää sinulle makiaisiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun blogissa on muuten sulle jotain ; ) ja kiitos ideasta ...

      Poista
  13. Loistavat! Kettukarkit on ihania, niistä tulee mummola mieleen, siun sukat on kuitenkin ihanan modernit.

    VastaaPoista
  14. Kiitos Päivikki! Uskon, että aikas monella tulee juuri mummola näistä kettukarkeista mieleen - niin minullakin :)

    VastaaPoista
  15. Mahtavan hienot sukat!!! Väriyhdistelmä on munkin mielestä ajatuksena aika hurja, mutta jostain kumman syystä toimii älyttömän hyvin noissa sukissa. Ehkä se on se kettukarkin maku, mikä noista tulee mieleen ;)

    VastaaPoista
  16. Kiitos, Marilla :) Näin se vain tässä tapauksessa meni - eli väriyhdistelmä toimi, vaikka ajatuksen tasolla lähinnä itkettää ;)

    VastaaPoista
  17. Kiitoksia, Sufferiina, kilteistä sanoista :)

    VastaaPoista
  18. On pakko tehdä nyt toinenkin kommentti. :)

    Olen käynyt kahtena peräkkäisenä päivänä ihailemassa sukkiasi. En ollut innostunut tuosta alkuperäisestä ohjeesta, erityisesti sen värityksen takia. En alkuun edes tajunnut, että kyse on samoista sukista. Olen lankalakossa, mutta lakkoa on nyt pakko joustaa näiden sukkien takia. Vaikka seiskaveikkaa onkin varastossa, niin ei näitä. Ei ole lempivärejäni. Ja kaiken huippu on se, että näin jo untakin näistä sukista. :D Kun muistaisin, mitä unessa tapahtui. :D

    VastaaPoista
  19. Ihana kommentti, Mollie :D Ehkä sitä lankalakkoa voi sen verran kiertää, että hankit seiskaveikkaa kerät ja teet kettusukat. Ja kyllä niille jämälangoille sitten joskus löytyy jokin kohde, aikanaan! Ei sinulla loppujen lopuksi ole vaihtoehtoa - jos kerta uniinkin sukat tulevat, on ne vain nyt tehtävä :D

    VastaaPoista
  20. Mä niin tykkään näistä sun sukista! Tekis mieli neuloa itselle samanmoiset :)

    VastaaPoista
  21. Kiitos kovasti, Andra :) Tälläiset kommentit kyllä lämmittävät mieltä :) Ja ei muuta kuin tekemään samanlaiset, sehän näissä blogeissa onkin ideana, että voi toisia inspiroida!

    VastaaPoista
  22. Ihanuudet!!!Kettukarkeista tulee lapsuus mieleen. Ihailin jo Meken ketturiipusta tuossa aiemmin, uuuh! ♥

    VastaaPoista
  23. Kiitos, Eila :) Minusta myös Meke oli saanut hyvin vangittua ketun olemuksen koruun!

    VastaaPoista
  24. Teen nyt ihan normimittaisia kettusukkia, mutta seuraavat olisi pohjemittaiset... miten kaventaa niin, ettei ketturivistö ihan kauheasti kärsi, kas siinä pulma. :/

    VastaaPoista
  25. Pikkusenko komiat! Pakko kokeilla joskus kun saa nuo ..öh.. aika monet keskeneräiset loppuun! IHANAT!

    VastaaPoista